Katsaus menneeseen

Kurkataanpa hieman ajassa taaksepäin, jolloin kuvasin lapsiani puettuina tekemiini käsitöihin. Kuvausmiljöönä toimi meidän wanhan saunan terassi. Wanha sauna, joka nykyään on pikkuaitta, jossa säilytetään talomme wanhoja tavaroita, kuten wanhoja avaimia, hevosenlänkiä, wanhoja rahasalkkuja, leipälapiota, tuohireppua, kalaverkkoa, wanhoja apteekkarin pulloja, aisakelloja, lehmänkelloja. Kesäisin tein sinne lapsukaisille pedin, jossa yöpyä lämpiminä kesäöinä.

Noista kuvaushetkistä tuli ikimuistoisia, sillä olin somistanut ja laittanut puitteet mahdollisimman miellyttäviksi oleskella ja viettää kuulaan raikasta syyspäivää juoden lämmintä kaakaota ja herkutellen leipomiani pikkuleipiä, kakkua ja hiekkahentusia.

Pyysin poikia pukemaan päälleen neulomani villapaidan ja -hupparin, laittamaan jalkaansa neulomani joustinneuleiset villasukat ja päähänsä ompelemani vihreä-ruskeat tonttulakit. Ja niin kuvattavat olivat valmiita.

Kuvasin myös turkoosit lapaset intialaisella peukalokiilalla, lippunauhan Novitan puuvillalangoista, tuunatut pikkuhuopikkaat, perussukat, tyynyt Novitan 7 veikan jämälangoista, taustalla isoäidinneliöistä virkkaamani torkkupeitto.

Lumen tultua maahan kuvasin lisää tekeleitäni. Ja näin myöhemmin niitä katsellessani, huomasin luomuksieni olevan aikasta värikkäitä. Jotenkin poikkeavat skandinaavisista, maanläheisistä väreistä. 

Ja viimeisenä tämä pieni metsänpeikko tyttö, jonka vartalon ja hiukset tein pellavasta, pukineet (pikkuruiset kietaisuneuleen, sukat, lapaset ja huivin) neuloin lankavarastosta löytyneistä jämälangoista, hameen ompelin farkun palasesta, seppeleen kieputin lepän oksista ja lopuksi kiinnitin kuumaliimalla lepän käpyjä ikäänkuin kruunuksi. Vielä vähäsen rahkasammalta ja havunneulasia hiuksiin sinne tänne. Silmälasit taivuttelin rautalangasta. Niin oli nukkeni valmis.

Nuken tekeminen juontaa ajoilta, jolloin ompelin paljon Tilda -nukkeja, -sydämiä, -enkelinsiipiä ja tonttuja. Halusin tehdä omannäköisen nuken, ja niinhän siitä tuli ihan kaltaiseni oloinen metsäläinen. 

-Sanna-

Puikkojen helinää

Melkein vuosi on vierähtänyt aikaa siitä kun viimeksi olen päivittänyt blogia ja syy siihen on hiljaiselo käsityörintamalla. Viime vuodenvaihteessa alkanut uusi työ otti selkävoiton ja inspiraatiokin on ollut hukassa. Myös itsestäni huolehtiminen on ollut retuperällä, olen syönyt miten sattuu ja liikunta on jäänyt vähemmälle huomiolle.

Runo: Elina Salminen Kuva: Pinterest

Mutta nyt iltojen hämärtyessä olen sytytellyt kynttilöitä sekä pikkuhiljaa rohjennut ja jaksanut tarttua puikkoihin kilisyttelemään nojatuolin uumenissa, mikä on askareeltaan rentouttavaa puuhaa. Jo ennen kuin puikoilla oleva sukkapari on valmis, mieleni ja sormeni halajaa aloittamaan uusia. Varsinkin selatessani "Hyvän mielen villasukat" -kirjaa. Tätä opusta piti odotella viikkokausia, oli niin suosittu, että oli loppunut Adlibriksen varastosta tilausta tehdessäni. Eikä mikään ihme, on niin huikean kauniita sukkia kirja täynnä.

Viime kesänä hurahdin tyystin Young Livingin eteerisiin öljyihin, joita käytän diffuuserissa, paikallisesti iholla, siivouksessa ja leivonnassa. Mikä sen ihanampaa kuin napsauttaa diffuuseri päälle sukkia neuloessa ja samalla aromaattinen ja terapeuttinen lempiöljyn tuoksu leviää huoneeseen.

Kesällä vietettiin keskimmäisen poikamme rippijuhlia, joissa kävi noin 30 vierasta. Tupa oli täynnä leppoisaa puheensorinaa pitkin päivää ja tunnelma oli lämminhenkinen. Juhliin leivoin laktoositonta poro- ja kinkkuvoileipäkakkua, pullakranssin ja ison gluteenittoman ja laktoosittoman mansikkamousse täytekakun. Resepti löytyy täältä.

Syksyn edetessä mieleeni tulee yhä enemmälti joulu ja joulupuuhastelut. Mitäköhän sitä tänä jouluna keksisi läheisille lahjaksi antaa? Kenties hyvän mielen villasukkia :) ja ihan perinteisiä perussukkia? Pysyy talvipakkasilla jalat lämpiminä.