Pihlajanmarjahyytelö

Kaikki aikanaan, niinhän se on. Päätin, että minun on turha stressata tällä erää keskeneräisten käsitöiden kanssa. Niiden tekemisen kun tulee tuottaa iloa ja hyvää mieltä 🩷.

Niinpä ajattelin päivitellä tätä blogia muilla arkeani täyttävillä asioilla, kuten tänään tehdyllä pihlajanmarjahyytelöllä. Poimin eilen pihlajista marjoja, pesin ja pakastin ne ja keitin tänään hyytelöksi. Riistan kanssa erinomaisen hyvä lisuke. 

Tässä resepti, jolla tein:

2 l pihlajanmarjoja

5 dl vettä 

1 kg hillosokeria 

Laita pihlajanmarjat kattilaan, lisää 5 dl vettä ja keitä n. 20 min miedolla lämmöllä. Valuta sitten mehustunut mehu siivilän läpi toiseen kattilaan, älä painele pihlajanmarjoja siivilää vasten, jottei hyytelöstä tule sameaa. Kuumenna mehu hillosokerin kanssa ja keitä n. 10 min., minkä jälkeen kaada hyytelö puhtaisiin, kuumennettuihin lasipurkkeihin (itse ruukaan laittaa 5 l:n kattilaan vettä ja kiehauttaa lasipurkit sekä kannet). Kun purnukat ovat jäähtyneet, nosta ne viileään. Jääkaappiin tai kellariin, jos semmoinen on. 

Tämmöistä puuhastelua tällä kertaa. Nyt lähden poimimaan sieniä, kangas- ja haaparouskuja. 

Mistä lisää aikaa?

Aika harvoin tulee kirjoiteltua tänne blogiin tehdyistä käsitöistä juttua, on ollut helpompi julkaista kuva instassa tai Facebookissa. Ja syy, miksi yhä pidän tätä blogia hengissä noin kerran vuodessa, on muistot. Tällaista tietynlaista muistojen kirjaa on kiva välillä käydä läpi ja muistella minkälaisia käsitöitä sitä on tullutkaan tehtyä.

Tänä vuonna käsitöistä suurin osa on jäänyt kesken, koska aikaa on ollut todella vähän harrastaa. 2 vuorotyötä tekevänä laitoshuoltajana ei juuri kerkeä montaa projektia saada valmiiksi ja minttiin. Mutta teen sen mitä kerkeän ja yksi silmukka ja rivi kerrallaan. Ja projekti kerrallaan keskeneräisestä valmiiksi. Tänä vuonna aloitettuja neuleprojekteja ovat villapallokranssi styroksi pohjaan, peputin ja Niina Laitisen Aamu lakeuksilla sukat puolisolle. 

Mitä muuta kuuluu? No sitä, että esikoisen häät oli heinäkuussa ja aivan ihanat häät olivatkin ❤️. Ikimuistoiset. Ja kyllähän niitä piti ilon kyyneleet silmissä valmistella. Rakennettiin patio, joka koristeltiin häitä edeltävänä iltana ja jossa sitten hääpari tanssi häävalssin. Myöhemmin asennettiin ikkunat, jotta voipi syksyllä ilmojen viiletessä istuskella ja grillata.

Kesästä ollaan tultu syksyyn. Josko sitä ennättäisi tehdä keskeneräiset loppuun jouluun mennessä ja tammikuussa aloittaa käsityöt maltillisemmin kuin tänä vuonna, jotteivät jää kesken. 

Tuulenlaulu blogin sanojen tunnelmissa kohti etenevää syksyä ja myöhemmin joulua.